fuck them
disclaimer
en viiltele eikä minulla ole itsetuhoisia ajatuksia
Painoin veistä ranteeni päällä. Kaikki oli mennyttä. Rauhallinen musiikki pimputti päässäni tämän vuosisadan ainoana hyvänä asiana, mutta sekin alkoi tuntumaan raskaalta sekuntti sekunnilta. Vedin hitaasti veistä ja annoin veren virrata lavuaariin, tippa tipalta. Ystävät, perhe, harrastukset, valuivat sakeana sekoittuen kirkkaaseen veteen, pilaten puhtauden ja raikkauden. Elämä oli vienyt minut liian pitkälle. En tuntenut muuta kuin ilmaa, hiljaisia tuulenvireitä niiden ihmisten lähtiessä, jotka olivat olleet tässä tähän asti. "As the world comes to an end, I'll be here to hold your hand" - no et vittu ole. Annoin veden virrata tiputtaessani veitsen tärisevästä kädestäni lavuaariin, ja lähdin hapuilemaan talosta hiljalleen kohti rantaa.
Upotin käteni kylmään veteen. Se tuntui raskaalta, miltei kuolettavalta, ja se pystyisi vetää minut milloin vaan mukanaan alas. Vesi tukahduttaa veren, käteeni sattui, mutta lähdin astelemaan hiljalleen eteenpäin. Moottorivene oli tuonut hiljalleen laskevat laineet ulapalta, ja tunsin niiden keikuttavan jokaista kehoni epäkohtaa - koko kehoani. En tuntisi tätä enään, kun olisin syvemmällä. Kun tuska loppuu, kaikki loppuu. Astuin eteenpäin, jalat eivät kohta enään koskettaisi savimaata. Se oli muuttunut kovaksi ja pisteliääksi, kylmäksi, kuin loppulokakuun järvivesi. Hän ei ikinä halunnut minua, eikä tule ikinä haluamaankaan. Viimeiset ajatukseni virtaavat sisään, kun annan itseni upota syvälle alas. Niin kauan leikin, että kaikki ei ole okei. Mikään ei ole okei, ja olen täällä silti.
Tai kohta en ole enää.
~ Eriikka
en viiltele eikä minulla ole itsetuhoisia ajatuksia
Painoin veistä ranteeni päällä. Kaikki oli mennyttä. Rauhallinen musiikki pimputti päässäni tämän vuosisadan ainoana hyvänä asiana, mutta sekin alkoi tuntumaan raskaalta sekuntti sekunnilta. Vedin hitaasti veistä ja annoin veren virrata lavuaariin, tippa tipalta. Ystävät, perhe, harrastukset, valuivat sakeana sekoittuen kirkkaaseen veteen, pilaten puhtauden ja raikkauden. Elämä oli vienyt minut liian pitkälle. En tuntenut muuta kuin ilmaa, hiljaisia tuulenvireitä niiden ihmisten lähtiessä, jotka olivat olleet tässä tähän asti. "As the world comes to an end, I'll be here to hold your hand" - no et vittu ole. Annoin veden virrata tiputtaessani veitsen tärisevästä kädestäni lavuaariin, ja lähdin hapuilemaan talosta hiljalleen kohti rantaa.
Upotin käteni kylmään veteen. Se tuntui raskaalta, miltei kuolettavalta, ja se pystyisi vetää minut milloin vaan mukanaan alas. Vesi tukahduttaa veren, käteeni sattui, mutta lähdin astelemaan hiljalleen eteenpäin. Moottorivene oli tuonut hiljalleen laskevat laineet ulapalta, ja tunsin niiden keikuttavan jokaista kehoni epäkohtaa - koko kehoani. En tuntisi tätä enään, kun olisin syvemmällä. Kun tuska loppuu, kaikki loppuu. Astuin eteenpäin, jalat eivät kohta enään koskettaisi savimaata. Se oli muuttunut kovaksi ja pisteliääksi, kylmäksi, kuin loppulokakuun järvivesi. Hän ei ikinä halunnut minua, eikä tule ikinä haluamaankaan. Viimeiset ajatukseni virtaavat sisään, kun annan itseni upota syvälle alas. Niin kauan leikin, että kaikki ei ole okei. Mikään ei ole okei, ja olen täällä silti.
Tai kohta en ole enää.
~ Eriikka
Kommentit
Lähetä kommentti