Living but broken
Vielä sä nautit
vielä sä olet elossa
Tiedän, että elämää
ei voi hallita
Se kulkee minne tahtoo
vapaana
Alan tänään sen tajuta
Moi. Mä aloin tänään miettimään, että miks en oo ikinä pitäny päiväkirjaa. Sit tajusin, et se johtuu puhtaasti siitä, et mä en vuodata asioita paperille. Tai vuodatan, mut mun tunteet heijastuu enemmän roolipelaamisen ja nettikirjottelun kautta, en oo ikinä ollu sellasta tyyppiä, joka pitäis hirveesti päiväkirjaa.
Mä en tiedä, onks se normaalia, että sattuu näin paljon. Mä toivon aina joka aamu, et olis vielä jotain toivoa, joku asia minkä takia vois elää. Ongelma on vaan siinä, et se asia minkä takia en haluu elää, menee niiden asioiden yli, jonka takia haluun elää. Mutta joo, tää sattuu, tähän tottuu, ja mä elän vaikka sekunti kerrallaan eteenpäin.
Pitäis varmaan haistattaa paskat kivulle ja vaan jatkaa tätä monen vuoden vuoristorataa, mut mä lopulta tuhoon itteni. Me tuhotaan toisemme. Me tuhotaan ittemme. Ihmiset on outoja. Muakin sattuu tasan kahden ihmisen takia, ja sekin laittaa mun koko helkkarin maailman sekasin. Voisin vaan kadota täältä, niin kaikil olis paremmin.
Miks ihmisten pitää tulla mun elämään
Älkää tulko tuhoon mun sielunrauhaa
Ai, tulittekin jo
Mä toivon, ettet olis tullu mun elämään
Sä tuhoot mut lopulta
Itken illat sun takia, ahdistun ihan turhaan
Mä tiedän ettei sua kiinnosta mun olemassaolo
Se on ihan okei, ku tiedän, etten tuu ikinä saamaan sua
Tykkään susta ihan liikaa
Niin paljon liikaa, että satutat mua
Haluun vaan pois.
Eriikka
Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
aamujesi paino,
päiväsi mustimmat
Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
iltojesi raivo,
pelkosi raskaimmat
Kommentit
Lähetä kommentti