Fiilispohjalta

Tajusin, että elämä mun ainut herra on

Jos sillä ei oo sanottavaa, mä olen sanaton

Iltaa, huomenta, päivää, yötä, moi kaikki!

Miul on teille tänää jonkinlainen outo runo, lukekaa ja kommatkaa vaikka mp:nne

okei ihan sama täs se on :)

Sit on niit jotka puukottaa selkään

Miettii todella et miks mä pelkään

Yritän nauttii elämästä mut

kaikki onki vaa kiinni siitä

Ooks kuuluisa tai sulla on kavereita

Kun annat niiden takeille henkareita

Ne vetää sun tunteet ja elämän alas

Mielenterveyden tappaa

Sielun hakkaa

Rikki, poikki

Se pitäs kiinnittää uudestaan

Mut kukaan ei oo valmis auttamaan

Ja neki on sun "kavereita"

kamalia pettureita

Ne ei tunne sun iloa, surua

Ne ei välitä sun tunteista

Ne välittää toisista

Ylempiarvosista

Kiinnostavista

Mahtavista

Niistä, joita sä et voi saavuttaa

Ikinä et kiinni saa

Ja silti vierestä katot

Miten tää niin paljon hajottaa?

Elämä on ku vuoristorata,

ylös alas, kohta sataa

Masentaa, vituttaa

Suruttaa, ahdistaa

Miten tää on kaikki nii paskaa?
Eikö kukaan auttanutkaan?

Miten kauan tätä voi jaksaa,

kun edes ystävät ei voi auttaa?

Niinku sul olis ystäviä,

tärkeitä, ystävällisiä ihmisiä

Niitä jotka jaksaa kuunnella sua,

vaikka ei ollenkaan kiinnostais mua

Hetken vielä mietit, 

onko musta mihinkään?

Tähän hetkeen, pieneen retkeen,

kun kaikki sisältäpäin satuttaa?

Haluisitko vaan hävitä täältä

kun mikään ei kuitenkaan riitä

Et sä elämältä tarpeeks saa, 

vaikka kattoisit nurkan taa. 

Elämä on ku vuoristorataa,

ylös, alas, kahtasataa

Joskus haluut vaan nähdä unta

sillon kun edes on taivaan valtakunta.

Eriikka ~

Vitut mähän kirjotan just sen, mitä nään